Asenteet ovat mielestäni tärkein kirjoittamisen laatuun ja sen kehittymiseen vaikuttava asia. Kirjoittaminen on henkistä työtä, jossa ihmisen suhtautuminen väkisinkin vaikuttaa tulokseen.
Toisaalta ihmiset kovin usein lopettavat jonkin ongelman tarkastelun toteamalla, että ”se on asenteista kiinni”. Asenneriippuvuuden toteamisen pitäisi olla ongelmien ratkomisen lähtökohta, ei mikään loppukaneetti, jolla ongelma ohitetaan. On syytä kysyä, mitkä käytännön seikat vahvistavat tai muuttavat asenteita. Aina silloin tällöin kannattaa myös mietiskellä hetki. Jos esimerkiksi työn vaatima kirjoittaminen tuntuu pakkopullalta, on syytä kysyä, miksi sitä työtä oikeastaan tehdään. Siitä voi avautua oivallus: kirjoittaminen voi olla aivan olennainen osa itse työtä, ei mikään pakollinen oheiskuvio tai huitaisten tehtävä loppuhomma.
Asenteiden takana ovat arvot, ja arvojen muuttaminen on vielä vaikeampaa kuin asenteiden. Jos esimerkiksi tietokoneohjelmien tekijä pitää ohjelmien dokumenttien kirjoittamista inhottavana pakkona, josta lintsataan aina kun se on mahdollista, niin syynä voi olla se, että hänen arvomaailmassaan ohjelmien tekeminen on tärkeää, ei niiden käyttö. Hänellä siis on taiteilijan eikä käsityöläisen asenne. Eihän taiteilijakaan yleensä halua kirjoittaa selostuksia omista teoksistaan vaan tehdä niitä teoksia.
Työkseen ihmisiä opastava ja neuvova voi pitää tärkeänä ja arvokkaana sen, että saa olla välittömästi tekemisissä ihmisten kanssa, ja siksi antaa jokaiselle asiakkaalle erikseen saman neuvon sen sijaan, että kirjoittaisi asian paperille. Toiminta voi silloin olla tehotonta, koska sekä asiakkaalta että neuvojalta kuluu enemmän aikaa, ja lisäksi suullinen neuvo on helppo unohtaa tai ymmärtää alun perinkin väärin. Mutta mitäpä näille asioille voisi tehdä, jos työntekijän arvomaailmassa korostuu taiteellisuus tai ihmisten kohtaaminen eikä se, että ihmiset saavat tuotteita ja palveluita siten kuin he tarvitsevat?
Raaka tosiasia onkin, että arvoja usein muuttaa vasta raha. Jos ihmiselle ei maksetakaan taiteellisesta luovuudesta eikä inhimillisistä kontakteista vaan sellaisesta, josta asiakkaat ovat valmiit maksamaan, hänen on pakko muuttaa arvomaailmaansa. Hän voi joko ruveta arvostamaan asioita eri tavoin tehdäkseen työnsä siten, kuin edellytetään, taikka olla tekemättä työtä, mikä yleensä merkitsee tulotason alenemista. Rahatulot taas ovat asia, jota lähes kaikki ihmiset arvostavat suuresti, vaikka ehkä puhuvatkin muuta, koska useimpiin ihmisten tärkeinä pitämiin asioihin tarvitaan rahaa.
Arvojen muuttaminen pakon edessä ei ole miellyttävää. Koska arvoja kuitenkin täytyy muuttaa, kannattaa tehdä se toista, miellyttävämpää tietä. Tämä tie on oivallus siitä, että kaikki työ on ihmisten palvelemista. Vain teoreettiselta kannalta voidaan lisätä, että poikkeuksena on tilanne, jossa ihminen ihan itse tuottaa kaiken elämässään tarvitsemansa. Nyky-yhteiskunnassahan hankimme lähes kaiken tarvitsemamme vaihdannan kautta, siis tuottamalla hyödykkeitä, joita muut tarvitsevat, ja saamalla vastineeksi heidän tuottamiaan hyödykkeitä. Tilannetta hämärtää se, että vaihdanta tapahtuu käytännössä rahatalouden kautta eikä siten, että minä vaihtaisin vaikkapa minun tuottamaani viljaa sinun tuottamiisi vihanneksiin. Mutta vaikka rahatalous jossakin mielessä kätkee vaihdannan todellisuuden, se on toisaalta osoitus vaihdannan hallitsevasta asemasta.
Työstä maksetaan viime kädessä sen takia, että se tuottaa jotakin, jota muut ihmiset pitävät arvokkaana. Myös tavaroiden tuottaminen on palvelemista, koska eihän tavaroita tehdä niiden itsensä takia vaan siksi, että muut ihmiset haluavat niitä. Tähän palvelemisen näkökulmaan kannattaa sovittaa myös kirjoittaminen. Kirjoitukset ovat tärkeitä sikäli kuin ne jossakin mielessä palvelevat muita ihmisiä. Erikoistapauksena täytynee mainita, että myös vain ihmistä itseään palveleva kirjoittaminen voi olla hyödyksi, jos se auttaa häntä muistamaan asioita, ymmärtämään niitä paremmin tai jotenkin käsittelemään henkisiä ongelmiaan.
Kirjoittaminen palvelemisena antaa myös eväitä sen arvioimiselle, mitä, miten ja millä panostuksella kannattaa kirjoittaa. Jos kirjoituksen tarkoitus on palvella yhtä ihmistä yhdessä asiassa, niin ratkaisevaa on tietysti se, miten tärkeää tämän ihmisen palveleminen tässä asiassa on. Jos kirjoitetaan hyvin monille lukijoille, joille kullekin kirjoitus tuottaa pienen palveluksen, kokonaistuotos voi olla varsin suuri. Jätän tässä tarkoituksella käsittelemättä sen, ovatko ihmiset käytännössä valmiit maksamaan palveluksista. Maksaminenhan on hyvin usein varsin epäsuoraa. Kun kirjoitat vaikkapa työnantajasi tuotteiden teknisiä esitteitä, niin esitteiden laadukkuus on yksi niistä monista asioista, joiden perusteella ihmiset päättävät, mistä ostavat. Tuskinpa koskaan on mahdollista osoittaa, että jokin liikevaihdon kasvu johtuu siitä, että kirjoitit laadukkaan esitteen uudesta hilavitkuttimesta. Käytännössä siis tekstejäsi usein arvioi työnantajasi, joka enemmän tai vähemmän oikeaan osuvasti arvioi, mitä ne vaikuttavat yrityksen toimintaan kokonaisuutena. Siksi on viisaampaa suuntautua työssään ihmisten palvelemiseen yleensä kuin yrittää yksityiskohtaisesti arvioida, millaisella palvelemisella on rahallista arvoa.
Palvelemisnäkemys toivottavasti auttaa myös ymmärtämään, että kirjoituksella ei ole itseisarvoa, joka olisi riippumaton siitä, miten hyvin se palvelee. Kirjoitusta ei kannata hioa eikä kehitellä yhtään enempää kuin hiominen tai kehittäminen lisää sen palvelevuutta. Tekstien kieliasun viimeistely, ulkoasun parantelu ja tekstin muokkaaminen joidenkin normien mukaiseksi saattavat edistää palvelua – tai saattavat olla edistämättä, jolloin sellaiset toiminnat ovat hyödyttömiä. Toki ihmiselle pitää sallia myös hyödyttömien asioiden harrastaminen. Elämän ehdottomia perusvälttämättömyyksiä lukuun ottamatta pätee, että hyödyllisiä, välineellisiä asioita tehdään yksinomaan hyödyttömien asioiden saavuttamiseksi. Välineellinen asia voi tuottaa jotakin, joka on itse puolestaan väline, mutta välineiden ja arvojen verkossa täytyy jossakin olla niitä asioita, jotka ovat perimmäisiä tavoitteita – jotakin joka tuottaa mielihyvää ja iloa – eivätkä enää välineitä mitään varten. Niinpä jos luonteeseesi kuuluu huolehtia omien tekstiesi laadukkuudesta yli senkin, mitä hyötynäkökohdat vaativat, niin nauti toki kohtuudella – niin minäkin teen. Pitää vain muistaa, että esimerkiksi työnantaja ei maksa hyödyttömien vaan hyödyllisten asioiden tekemisestä.
Kirjoittaminen palvelemisena merkitsee myös sitä, että ei pidä nähdä tehtäväkseen ”kirjoittaa tästä asiasta juttu” vaan saada perille viesti. Se, mitä paperilla on, ei ole itsessään tärkeää. Tärkeää on se, mitä toisen ihmisen mieleen syntyy. Vain ihmisen mielessä voi olla tietoa ja ymmärrystä. Vaikka paperilla olevaa tekstiä tai kuvia usein sanotaankin tiedoksi, ne ovat vain tietojen esityksiä, ja ratkaisevaa on, edistävätkö ne se sitä, että muiden ihmisten tiedot ja ymmärrys lisääntyvät.