XSL
(eXtensible Stylesheet Language)
sisältää language ominaisuuden, jonka tarkoitettua käyttöä
kuvastaa seuraava:
"Specifies the language to be used by the formatter in language-/locale-coupled services, such as line-justification strategy, line-breaking, and hyphenation.".
SVG
(Scaleable Vector Graphics)
ja
SMIL
(Synchronized Multimedia Integration Language)
ovat dataformaatteja, joihin voi sisältyä tekstiä ja
informaatiota tekstin kielestä. Kieli ilmoitetaan
systemLanguage-määritteellä. Se on tarkoitettu
mahdollistamaan kielivalinta samaan tapaan kuin
HTTP:n kielivalintamekanismissa
mutta yhden dokumentin sisällä.
RTF-tiedostomuoto on eräänlainen merkkauskieli, joka useilla tavoilla muistuttaa HTML:ää. Siinä on käytössä kolme kieleen liittyvää merkkausta:
\deflangnnnn\deflangfennnn{langnnnn tekstiä}Tässä nnnn on luku, joka ilmaisee kielen. RTF:ssä ovat käytössä erityiset numeeriset kielikoodit.
DocBook on
SGML-pohjainen
järjestelmä dokumenttien kirjoittamiseen.
Siinä on lang-määrite,
mutta sen merkitys ja muotokin on hiukan epäselvä.
DocBook: The Definitive Guide sanoo
siitä, kohdassa
Common Attribute Parameter Entities:
Lang should be a language code drawn from ISO 639 (perhaps extended with a country code drawn from ISO 3166,
as en_US). Use it when you need to signal your application to change hyphenation and other display characteristics.
Kuten seuraavassa kohdassa selostetaan, Internetissä käytetyssä
kielikoodien järjestelmässä peruskielikoodin ja maakoodin
välinen erotin on yhdysmerkki (-),
ei alaviiva (_). Toisaalta poikkeamista
tästä ei ehkä koeta ongelmaksi, koska DocBook-muotoisia
dokumentteja ei juuri ole tarkoitus sellaisenaan levittää esimerkiksi
Internetissä, vaan niistä tuotetaan ohjelmilla erilaisia
esitysmuotoja.
Tämä osa käsittelee koodeja (tunnuksia), joita voidaan käyttää asiakirjan tai sen osan kielen ilmoittamiseen. Tämä on suhteellisen riippumaton aineiston varsinaisesta teemasta, kielimerkkauksesta, ja koskee kielikoodien käyttöä hyvinkin monenlaisissa yhteyksissä.