Nykyajan kielenopas, luku 7 Sananvalinta:

Sanojen tyylilajit

Tyylilajin merkitys

Sanan käyttöä aivan väärässä tyylilajissa pidetään yleensä karkeana virheenä. Jos muisto­kirjoi­tuk­ses­sa käyttää sanaa ”diili” tai arkisessa käyttötekstissä sanaa ”virvoittava”, se on paljon pahempi asia kuin kirjoitusvirhe. Uskottavuus rapisee, lukeminen häiriytyy, lukija när­käs­tyy tai jopa järkyttyy.

Tyylilajitiedot

Valitettavasti esimerkiksi Kielitoimiston sanakirja sisältää suhteellisen vähän mai­nin­to­ja sanojen tyylilajeista. Nykysuomen sanakirja on tässäkin asiassa seuraajiaan moni­puoli­sem­pi, mutta monet sen tyylilajitiedot ovat vanhentuneita. Toisaalta tyyliä ei oikein voi­si­kaan oppia sanakirjoista, joskin sanakirjoista saattaisi olla apua tyylilajin tarkistamisessa joskus.

Tyylilajitiedot voivat myös olla epäluotettavia sen takia, että ne heijastavat esimerkiksi sana­kirjan tekijöiden melko modernia näkemystä. Kielikellossa 4/2006 kirjoituksessa Arki­kieles­tä yleis­kieleen mainitaan muu muassa seuraavista sanoista, että ei enää pidetä arkityylisinä: sinkku, polttarit, funkkis, dekkari, piikkarit, lööppi, liisaus, flirttailla, tiskata, remontti, henkselit, siivu, kolaroida. Monien mielestä ne eivät kuitenkaan suinkaan kaikki sovellu täysin asiatyyliseen kirjoitettuun tekstiin. Muutoinkin se, mihin tyylilajeihin jokin sana sopii, on muuttuvaa, ja lisäksi siitä on eri käsityksiä.

Kirjallisen esityksen tyylejä opitaan lähinnä lukemalla. Jos aikoo kirjoittaa novellin, pitää ensin lukea monta novellia. Sama pätee erikoistuneisiin tyyleihin, esitystapoihin. Jos pitää kirjoittaa yhdistyksen toimintakertomus, kannattaa lukea ainakin parin edellisen vuoden toimintakertomukset, jos vain saa ne käsiinsä. Silloin hahmottuu paitsi se, millaista raken­net­ta on tapana käyttää, myös se, millaisin sanakääntein asiat on tapana sanoa. Voi kyllä olla, että käytäntöjä voi paljonkin paranta.

Tahallinen tyylirikko tehokeinona

Tahallinen tyylirikkom> on vahva ilmaisukeino. Käytä omalla vastuullasi. Voi olla äärim­mäi­sen tehokasta herättää lukija käyttämällä täysin asiallisen tekstin sisällä yhtäkkiä hyvin ar­kis­ta tai jopa alatyylistä sanaa. Vastakkaissuuntainen rikko, juhlavien sanojen käyttö arki­ses­sa yh­tey­des­sä, on sen sijaan varsin kulunut keino tavoitella koomista vaikutelmaa. Tahal­li­sen tyyli­rikon paras paikka voi olla esityksen lopussa, jossa tarkoituksena on korostaa teks­tin pää­sano­maa tai suorastaan esittää koko tekstin varsinainen viesti, joka on poik­keuk­sel­li­ses­ti säästetty loppuun.

Tuotantovaikeuksien takia on yritys siis joutumassa hankalaan asemaan, koska lähes koko kapasiteetti menee sovittuihin kiinteähintaisiin toimituksiin. Maailman­markkina­tilan­teen yllättävä muutos on nostanut hintatasoa voimakkaasti, mutta sen rea­li­soi­mi­nen li­sään­ty­vik­si tuotoiksi vaatisi toimitussopimusten tarkistamista tai purka­mista. Kuten laki­mie­hem­me seuraavaksi esittääkin, sopimusteksteistä löytyykin useita jippoja. Har­kit­ta­vak­sen­ne jää, kannattaako meidän naruttaa vanhoja hyviä asiak­kai­tam­me.