Nykyajan kielenopas, luku 4 Kirjoitusmerkit:

Ääntämys

Ääntämyksen normit ovat sosiaalisia

Suomen kielen ääntämystä eli lausumista ei ole normitettu, mutta yleiskielellä on sille omi­nai­nen ääntämistapa. Esimerkiksi suomen r-äänne on vahva, monitäryinen ja poikkeaa selvästi monien muiden kielten r-kirjaimella merkityistä äänteistä. Tätä ei kuitenkaan kuvata kieli­opeis­sa eikä ohjeissa, vaan asia opitaan luonnonmenetelmällä.

Tästä seuraa, että yleiskielestä poikkeava ääntämys voi aiheuttaa kummastelua. Se saa­te­taan tulkita puheviaksi, josta usein onkin kyse, tai sitten jonkinlaiseksi erityis­kielen piir­teek­si. Esimerkiksi liian terävä, liian suhahtava tai liian etinen s-äänne voi herättää ärty­mys­tä­kin. Ks. Kielikellon 2/2013 artikkelia ”Helsinkiläisen ässän” mysteeri.

Kirjoituksen ja ääntämyksen eroja

Usein sanotaan, että suomea kirjoitetaan kuten puhutaan. Tähän sisältyy ajatus, jonka mu­kaan kutakin kirjainta vastaa yksi äänne, jota ei merkitä millään muulla kirjaimella. Vaikka tämä pätee melko hyvin suhteessa monien muiden kielten järjestelmiin, siihen on todel­li­suu­des­sa paljon poikkeuksia. Ks. kohtaa Kirjoituksen ja ääntämyksen erot. Seuraavassa käsi­tel­lään käänteistä kysymystä: miten luetaan huolitellusti ääneen yleiskielistä tekstiä.

Sanoja ääneen luettaessa poiketaan kirjoituksesta lähinnä seuraavasti:

Seuraavassa kuvataan tarkemmin näistä kohdista ensimmäistä ja viimeistä.

Loppukahdennuksen esiintyminen

Loppukahdennuksen eli rajakahdennuksen esiintyminen vaihtelee suuresti murteittain, eikä siitä ole selviä normeja (ks. koosteen Suomen kielen normien muutoksia kohtaa Rajakahdennus). Normaaliin yleiskieleen kuuluvana voidaan kuitenkin pitää loppukahdennuksen esiintymistä seuraavan taulukon mukaisissa tapauksissa.

Tyyppi Esimerkkisana Käyttöesimerkki
-e-lopp, sana, jonka genetiivi on -een vene : veneen venekin [venekin]
-lle-muoto (allatiivi) alle allekin [allekin]
-tse-johdos maitse maitsekin [maitsekkin]
imperat. yks. 2. pers. tule tulekin [tulekin]
indikatiivin kieltomuoto tule ei tulekaan [ei tulekkaan]
potentiaalin kieltomuoto liene ei liene totta [ei lienet totta]
-sti-johdos nopeasti nopeastikin [nopeastikkin]
-nsa-liite aikansa aikansa kutakin [aikansak kutakin]
Eräät sanat: itse, kiinni, luo, taa itse itsepäinen [itseppäinen]

Loppukahdennus esiintyy sanan lopussa silloin, kun sitä seuraa ilman taukoa konso­nantti­alkui­nen liite tai sana. On kuitenkin melko tavallista jättää se pois yhdyssanoista, joissa alkuosa on taulukon 1. tyyppiin kuuluva nomini. Esimerkiksi venekerho voi ääntyä kirjoitus­asun mukaan tai venekkerho; jälkimmäistä voi pitää varmemmin yleiskielen mukaisena.

Vieraiden sanojen ääntämys

Useimmat kysymykset ääntämyksestä koskevat vieraita nimiä ja uudehkoja lainasanoja. Eri tietolähteissä on tästä kuvauksia tai ohjeita. Suomen kielen sanakirjoissa on jossain määrin esitetty ääntämistietoja. Jossain määrin ohjeita on myös kielenhuollon kannanotoissa. Käy­tän­nös­sä normaalina pidettävä ääntämys saattaa kuitenkin poiketa sanakirjojen kuvaa­mas­ta; esimerkiksi sanalle boa ei ole ääntämis­merkintää, mutta se ääntyy yleensä booa.

Periaatteessa lainasanat äännetään samojen sääntöjen mukaan kuin muutkin sanat, mutta tähän on poikkeuksia, joita ei välttämättä ole dokumentoitu. Sitaattilainat, siis toisesta kie­les­tä suoraan, mukauttamatta, otetut sanat kuten château ja clearing, taas lausutaan peri­aat­tees­sa kuten alku­perä­kie­les­sä. Käytännössä ne aina jossain määrin mukautuvat suomen kieleen, mutta tätä mukautumista ei ole normitettu eikä oikein kuvattukaan. Tarkka alku­perä­kielen ääntämyksen noudattaminen suomen­kielisessä puheessa vaikuttaa teennäiseltä tai keikaroivalta. Liian pitkälle viety suomeen mukauttaminen herättää sekin kielteistä huomiota ainakin julkisessa esiintymisessä.

Liiallisuutta olisi esimerkiksi nimen Oxford lausuminen huolitellun britti­englannin mukaan niin, että f-äänne on selvästi hankausäänne, toinen o on lyhyt ja epämääräinen vokaali eikä r äänny lainkaan (foneettisesti: [oksfəd]). Liian pitkälle menevää suomeen mukauttamista taas olisi ääntämys Oksvort,

Vierasperäisten sanojen ääntämyksen vaihtelua ja sen vaikutusta kirjoitusasuun käsitellään kohdassa Sivistyssanojen asu.