Nykyajan kielenopas, luku 10 Lauseet ja virkkeet:

Paikallissija-attribuutit: voiko myydä yksiön parvekkeella?

Paikallissija-attribuutin käsite ja ongelma

Onko ilmaus Myytävänä yksiö parvekkeella oikeasti ongelmallinen? Joku voisi sanoa siihe, ettei parvekkeelle mitenkään mahdu yksiötä. Lausetta Myin yksiön parvekkeella voisi myös kommentoida kysymällä, tehtiinkö kaupat todella parvekkeella. Onko tällainen vain vitsien väkinäistä vääntämistä, vai pitäisikö tuollaisia ilmauksia välttää?

Kielenhuolto on aiemmin suhtautunut mainitun laisiin ilmauksiin vakavasti ja kielteisesti. Vaikka niitä ei juuri käsitellä nykyohjeissa, varovainen linja on edelleen hyvä.

Suomen kielessä paikallissijassa oleva ilmaus, kuten parvekkeella on vanhastaan verbin määrite ja muodostaa siis adverbiaalin. Esimerkeissä sana parvekkeella liittyisi siis verbin­muotoon myytävänä tai myin, ei substantiiviin yksiö. Vanhojen sääntöjen mukaan hyväk­syt­tä­vä ilmaus olisi parvekkeella sijaitseva yksiö, koska siinä parvekkeella määrittää verbin­muotoa (partisiippia) sijaitseva.

Ei ehdotonta kieltoa

Paikallissijaisten ilmausten käyttöä attribuutteina ei kuitenkaan ole kielen­huollossa tuomittu niin jyrkästi kuin joskus esitetään. Tämä koskee etenkin tilanteita, joissa ilmaus liittyy verbin teon­nimi­johdokseen tai sellaista merkitykseltään vastaavaan sanaan (esimerkiksi elämä Suomessa tai satu Hannusta ja Kertusta). Kuitenkin esimerkiksi Uusi kieliopas käsittelee yli sivun verran tällaisten ilmausten ongelmia.

Nykyisen kielen­huollon linja tuntuu epäselvältä. Muun muassa Kieli­toimiston kieli­oppi­opas (408 sivua) ei taida sanoa aiheesta mitään. Kielikellon 1/2016 kirjoitus Laskiaispulla hillolla – maistuuko? kyllä sanoo, että ”tyylisyistä substantiiviin liittyvä adessiivi-ilmaus ei ole vielä 2010-luvullakaan ongelmaton”, mutta tämä tuntuu liittyvän enemmänkin adessiivin arveluttavaan käyttöön kuin paikallis­sija-attribuuttiin sinänsä.

Kielenkäytössä voidaan täten joutua arvioimaan seuraavien seikkojen suhteita:

Kaksitulkintainen paikallissijailmaus

Käytännössä ongelmallisimpia ovat tilanteet, joissa paikallissijainen ilmaus voidaan luontevasti tulkita adverbiaaliksi, mutta tarkoitettu tulkinta saattaisi olla myös attribuutti, esimerkiksi Hän haaveili paremmasta elämästä Tampereella. Se voisi tarkoittaa, että hän haaveli paremmasta elämästä, jota hän voisi viettää Tampereella, mutta myös sitä, että ollessaan Tampereella hän haaveili paremmasta elämästä.

Jos tarkoitettu attribuuttitulkintaa, ei yleensä ole muuta selvempää ilmaisu­tapaa kuin jonkin­laisen lauseen­vastikkeen tai sivu­lauseen käyttö. Silloin paikallis­sijainen ilmaus saadaan siirrettyä verbin määritteeksi, esimerkiksi Hän haaveili paremmasta elämästä, jota voisi elää Tampereella.

Jos taas tarkoitettu tulkinta on adverbiaalinen, pelkkä sana­järjestyksen muutos voi poistaa kaksi­tulkintaisuuden: Tampereella hän haaveili paremmasta elämästä.