Suomen kielen produktiivisia johtimia

Produktiivisuuden käsite

Johdinta sanotaan produktiiviseksi, jos se voi liittyä mihin tahansa jonkin joukon sanaan. Esimerkiksi -sti-johdin mainitaan usein produktiiviseksi: se voi liittyä mihin tahansa adjek­tii­viin ja tuottaa adverbin, esimerkiksi valtava → valtavasti.

Produktiivisuus on kuitenkin tulkinnan­varainen käsite. Siinä on aste-eroja: johtimet eivät jakaudu produktiivisiin ja ei-produktiivisiin, vaan niitä on jatkumo täysin epäproduktiivisesta (ei enää lainkaan käytetä uusien sanojen muodostamiseen) täysin pro­duk­tii­vi­seen. Lisäksi voidaan kaikki adjektiivien -sti-johdokset eivät ehkä ole mielekkäitä. Voisi esimerkiksi ajatella, että koska matalasti tarkoittaisi ’matalalla tavalla’, se ei olisi järkevä; se on kuitenkin yleisessä käytössä. Jopa sanaa punaisesti on käytetty. Muutoinkin ainakin jonkinlaisia kuvaannollisia merkityksiä voidaan pitää mahdollisina silloinkin, kun sanan ja johtimen perus­merkityksen yhdistelmä ei vaikuta mahdolliselta.

Tässä esityksessä pidetään produktiivisena sellaista johdinta, jolla kuka´tahansa suomen osaava voi muodostaa uuden johdoksen, jota hän ei ollut oppinut mistään, vaan jonka hän itse teki. Lisäksi vaaditaan, että johtimella on jokin ominaismerkitys niin, että johdoksen merkitys määräytyy yleensä kantasanan merkityksen ja johtimen merkityksen pohjalta. Tällöin kuka tahansa suomea osaava ymmärtää mainitunlaisen uuden muodosteen ilman selitystä. Käy­tän­nös­sä tilanne ei välttämättä ole aivan näin selvä. Mutta esimerkiksi -ton-johtimella on selvä mer­ki­tys, ja vaikka et olisi koskaan nähnyt etkä kuullut sanaa ruusuton, ymmärrät, että se tarkoittaa sellaista, missä ei ole ruusuja.

Ominaismerkityksen ei kuitenkaan tarvitse olla täysin yksiselitteinen. Esimerkiksi -lainen-johdin voidaan liittää monenlaisiin erisnimiin, mutta johdoksen merkitys riippuu siitä, mil­lai­nen nimi on kyseessä. Johdoksen merkityksen pitäisi kuitenkin olla selvä jokaiselle, joka tuntee kantasanan ja ymmärtää sen tekstin, jossa johdos esiintyy.

Merkitystä koskevan rajoituksen takia ei esimerkiksi nominikantaista -ttaa-johdinta pidetä tässä tarkastelussa produktiivisena, vaikka se voi liittyä hyvin monenlaisiin sanoihin. Johdoksen merkitys ei juuri ole ennustettavissa; ver­rat­ta­koon vaikkapa sanojen verottaa ja kouluttaa suhteita kantasanojen merkityksiin.

Tällainen produktiivisuuden käsite on hyödyllinen muun muassa kielen­opetuksen kan­nal­ta, sillä produktiivisten johtimien tunteminen on osa kielitaitoa. Sen sijaan ei-produktiivisilla johtimilla muodostettuja sanoja voi käsitellä vain osana sanavarastoa, ei kielen rakennetta. Suomessa on esimerkiksi joukko sanoja, jossa on -le-johdin, kuten kaistale, mutta vaikka kantasana olisi tuttu ja tunnistettavissa, johdoksen merkitys on opittava erikseen. Olisi mahdollista luoda kieleen uusi -le-johdos, mutta se olisi jo sanaston­kehittelyä ja vaatisi johdoksen merkityksen määrittelemistä ja ilmoittamista.

Produktiiviset johdokset ovat tärkeitä myös automaattisessa kielenkäsittelyssä, kuten tekstin indeksoinnissa ja kieliasun tarkistuksessa. Jos voidaan käyttää johtimien tunnistusta, ei kaikkia mahdollisia johdoksia tarvitse sisällyttää sanastoon ja pystytään

Esitystapa ja merkintätavat

Seuraavassa tiiviissä kuvauksessa esitetään

Esityksessä ei enimmäkseen käsitellä sitä, millaiseen kantasanan vartaloon johdin liitetään. Yleensä se liittyy taivutusvartaloon, joka voi poiketa perusmuodosta. Jos johdin alkaa vokaalilla, kantasanan vartalon loppuvokaali jää usein pois tai (jos se on pitkä) lyhentyy.

Johtimet

-ella Verbi → Verbi ’X toistuvasti’ tulostaatulostella. Vain -aa-loppuisista verbeistä; usein muu merkitys.

-en Adv. → Adj. ’sellainen, joka tapahtuu t. tehdään’ laseittainlaseittainen. Vain -ttain-johdoksista, joilla on merkitys ’niin ja niin paljon kerrallaan’.

-hko Adj. → Adj. ’joltisenkin X’; uteliasuteliaahko. Ks. -hko-johdokset.

-illa Verbi → Verbi ’X toistuvasti’ teipatateippailla. Vain joistakin verbityypeistä, mm. supistumaverbeistä.

-in : -ime- Verbi → Subst. ’väline, jolla voi X, tai laite tms., joka X’; harventaaharvennin. Jonkin verran erikoismerkityksiä.

-in : -imma- Adj. → Adj. ’sellainen, joka on X enemmän kuin mikään muu tietyssä joukossa’ (superlatiivi); savolainensavolaisin. Joskus myös substantiivikantaisena.

-inen : -ise- Subst. → Adj. ’X:ään liittyvä t. X:stä tehty t. X:n t. X:ää sisältävä tms.’; pahkapahkainen. Hyvin produktiivinen, mutta johdosten merkitykset vaihtelevat suuresti. Kantasanan vartalon loppu-e tai loppu-i katoaa.

-isa Subst. → Adj. ’sellainen, missä on paljon X:ää t. X:iä’; mäntymäntyisä. Johdosten merkityksissä huomattavaa vaihtelua; esim. kalaisa tarkoittaa runsaskalaista, mutta mäntyisä lähinnä vahvasti männyltä tuoksuvaa. Ei muodosteta sanoista, joiden taivutusvartalo on e-loppuinen.

-ismi Propri → Subst. ’X:n aate t. oppi t. teoria’; Merkelmerkelismi. Kantasana yleensä henkilönnimi. Yleensä vain aatteille, jotka ovat tulleet yleisesti tunnetuiksi X:n esittäminä, mutta myös esim. poliittisen henkilön toimintalinjaan viittaavana sanana. Monet -ismi-loppuiset sanat ovat kokonaan lainasanoja, eikä niiden alkuosa välttämättä ole nimi eikä suomen sana.

-isti Propri → Subst. ’X-ismin kannattaja’; Putinputinisti. Vrt. -ismi.

-istinen Propri → Subst. ’X-ismin mukainen’; Trumptrumpistinen. Voidaan tulkita -isti-johdoksen -nen-johdokseksi, vaikka loogisesti liittyy -ismiin eikä -istiin.

-iten Adj. → Adv. ’mahdollisimman X:sti, X:immin’ nopeanopeiten. Voitaisiin myös tulkita, että johdin on -ten, joka liitetään monikkovartaloon. Vanhastaan käytössä kirjakielessä vain muutamista sanoista, puhekielessä laajemmin, mutta johdin on kuvattu Kielikellossa periaatteessa täysin produktiivisena.

-itse Subst. → Adv. ’X:n kautta’; Tampere : tampereitse. Joskus luokiteltu myös sijamuodoksi (prolatiivi), ja nykyisin hyväksytään myös erisnimen -itse-johdoksen kirjoittaminen isolla alkukirjaimella (Tampereitse).

-ittaa Nomini → Verbi ’tehdä X:ksi t. varustaa X:llä’ tukalatukaloittaa. Merkityksessä vaihtelua.

-ja Verbi → Subst. ’sellainen, joka X’; derivoidaderivoija. Tarkoittaa yleensä ihmistekijää, usein ammattimaista, mutta vanhemmassa sanastossa myös mm. laitetta. Normien mukaisessa kielessä nykyisin produktiivinen vain, jos kantasanan ilmaisema toiminta voidaan ajatella ihmisen tekemäksi.

-lainen Propri → Nomini ’X:ssä asuva’ (kun X on paikannimi), ’X:n kannattaja; X:n ajattelun mukainen’ (kun X on henkilönnimi); Jenajenalainen. Jos kantasana on konsonanttiloppuinen vieras erisnimi, väliin tulee yleensä sidevokaali i, esim. Minskminskiläinen. –.Sellaiset sanat kuin hyvänlainen ovat aivan eri tyyppiä; merkitys on erilainen, ne luokitellaan yhdyssanoiksi, niissä ei ole vokaalisointua ja alkuosa on genetiivissä.

-llinen Subst. → Adj. ’X:ään liittyvä t. X:ää koskeva t. sellainen, jolla on X’; kellokellollinen. Usein erikoismerkitys. Usein vastaa kantasanaa yhdyssanan määriteosana (esim. taloudellinen kehitys = talouskehitys)

-mainen Subst. → Adj. ’X:n kaltainen, X:n tapainen’; tuolituolimainen.

-minen Verbi → Subst. ’toiminta, jossa joku t. jokin X’ hyppiähyppiminen. Kaikista verbeistä paitsi kieltoverbistä (ei). Tulkittavissa myös verbin nominaalimuodoksi, ks. Suomen infinitiivit.

-mpi : -mpa- Adj. → Adj. ’sellainen, joka on X enemmän kuin tietty vertailukohta’ (komparatiivi); metallinenmetallisempi. Joskus myös substantiivikantaisena.

-nen : -se- Subst. → Subst. ’pieni X’ (pienennysjohdos eli deminutiivi); pöytäpöytänen. Käytännössä ei kovin produktiivinen; johdoksella usein erikoismerkitys tai se on leikillinen. Jos kantasana on vähintään kolmitavuinen, johdin on muodossa -inen, esim. aurinkoinen (joka voi olla myös adjektiivi). Vrt. johtimeen -inen.

-nti Verbi → Subst. ’se, että joku t. jokin X’ (teonnimi); spekuloidaspekulointi. Vain -oida-verbeistä; ks. Suomen verbien taivutustyypit.

-sti Adj. → Adv. ’X:llä tavalla’ kuituinenkuituisesti.

-sto Subst. → Subst. ’usean X:n joukko t. järjestelmä’; rapuravusto. Rajallisesti produk­tii­vi­nen, usein erikoismerkitys. Kantasana usein monikkovartaloinen, esim. heitinheittimistö. Useista sanoista käytössä toiseen murrekantaan perustuva -kko-johdos, esim. koivukoivikko (vain erisnimissä Koivisto).

-staa Subst. → Verbi ’pyydystää t. kerätä X:iä’; kettuketustaa. Ei kovin produktiivinen; kantasanan pitää ilmaista jotain, jota voi jotenkin saalistaa, eivät uudet tämäntyyppiset johdokset ole tavallisia.

-tar : -ttare- Propri → Subst. ’X:n naispuolinen asukas’; Ateena : ateenatar. Periaatteessa aivan produktiivinen, kun kantasana on maan, kaupungin tms. nimi, mutta tällaisia johdoksia käytetään melko vähän, ja niillä voi olla vanhahtava t. leikillinen sävy.

-ton : -ttoma- Subst. → Adj. ’sellainen, jossa ei ole X:ää (t. on sitä hyvin vähän)’; glukoosiglukoositon.

-ttaa Verbi → Verbi ’aiheuttaa se, että joku t. jokin X’ (kausatiivijohdotus); tatuoidatatuoittaa. Produktiivinen vain joillekin verbityypeille. Vrt. -uttaa.

-ttain Nom. → Adv. ’X:lle ominaisella tavalla; X tavalla;.X kerrallaan’ kiinalainenkiinalaisittain; tuoppituopeittain. Liittyy kantasanan monikkovartaloon. Merkityksessä vaihtelua, mutta melko produktiivinen mainituissa merkityksissä. Esim. johdoksella suomalaisittain on myös merkitys ’ ’suomalaisten kannalta’, vaikka tätä ei pidetä hyväksyttävänä kirjakielessä.

-tua Verbi → Verbi ’olla X-toiminnan kohteena’ (passiivijohdos); betonoidabetonoitua. Produktiivinen vain joillekin verbityypeille, Vrt. johtimeen -ua.

-ua Verbi → Verbi ’olla X-toiminnan kohteena’ (passiivijohdos); katsastaakatsastua. Produktiivinen vain joillekin verbityypeille. Vrt. johtimeen -tua.

-us : -ude- Nom. → Adj. ’se, että joku t. jokin on X’ (ominaisuudennimi); arroganttiarroganttius. Vain eräistä vartalotyypeistä, mutta yhdessä -uus-johtimen kanssa erittäin produktiivinen. Vartalossa vaihtelua. Ks. ISK § 177 ja Ks. ISK § 178

-us : -ukse- Verbi → Subst. ’se, että joku t. jokin X’ (teonnimi); aprillataaprillaus. Lähinnä supistumaverbeistä; ks. Suomen verbien taivutustyypit.

-uttaa Verbi → Verbi ’aiheuttaa se, että joku t. jokin X’ (kausatiivijohdotus); odottaaodotuttaa. Produktiivinen vain joillekin verbityypeille. Vrt. -ttaa.

-uus : -uude- Verbi → Subst. ’se, että joku t. jokin on X’ (ominaisuudennimi); auditiivinenauditiivisuus. Vain eräistä vartalotyypeistä; ks. -us ; -ude-.