Tämä dokumentti käsittelee ns. immateriaalioikeuksia eli aineettomia oikeuksia: tekijänoikeus lähioikeuksineen sekä teollisoikeudet, joita ovat patenttioikeus, hyödyllisyysmallioikeus, mallioikeus, tavaramerkkioikeus, toiminimioikeus, integroitujen piirien suoja ja kasvinjalostajan oikeus. Myös suojaa sopimatonta menettelyä vastaan, mm. liikesalaisuuden suojaa, käsitellään lyhyesti. Tavoitteena on antaa yleiskäsitys näistä aiheista sekä kertoa muutamia linkkejä tarkempiin tietoihin. Lopuksi pohditaan erityisesti tietokoneohjelman immateriaalista suojaa.
Lakitekstien ja muiden oikeuslähteiden löytämisestä Internetistä kertoo dokumentti Suomen lait Webissä.
Sana immateriaalioikeus voi tarkoittaa erästä oikeudenalaa muiden alojen kuten rikosoikeuden tai työoikeuden rinnalla. Toisaalta se voi tarkoittaa sellaista oikeutta, jota tämä ala tutkii, kuten oikeutta tavaramerkkiin tai toiminimeen.
Käytännössä immateriaalioikeudelle oikeudenalana ei ole kovinkaan täsmällistä yleistä, kuvailevaa määritelmää, vaan se määrittyy lähinnä luettelevan määritelmän kautta: luetellaan, mitkä oikeudet kuuluvat sen alaan. Tähän sisältyy tietysti ajatus siitä, että jotkin tulevaisuudessa säädettävät, näitä muistuttavat oikeudet tullaan lukemaan immateriaalioikeuden alaan. Käytännössä luetelmat voidaan esittää eri muodoissa ja eri tavoin järjestettyinä; tämä on eräs jäsennys:
Alan termistö on sekä suomessa että muissa kielissä vaihtelevaa ja osittain harhaanjohtavaa. Englannin ilmaisu "intellectual property", joka vastaa immateriaalioikeuden käsitettä tai sen jotakin alakäsitettä, on saatettu suomentaa jopa sanoilla "älyllinen omaisuus"! Hiukan parempaa ilmaisua "henkinen omaisuus" esiintyy virallisissakin yhteyksissä; esim. WIPOn nimi yleensä suomennetaan "Maailman henkisen omaisuuden järjestö". Tällöin näkökulma on vahvasti sellainen, jossa asioita katsotaan oikeudenomistajien kannalta.
Luonteeltaan ilmaisu "henkinen omaisuus" on sikäli huono, että se on intuition vastainen. Ellei tunne tuota termiä, niin on luonnollista olettaa, että se tarkoittaa kaikenlaista "henkistä pääomaa", kuten ihmisen mielessä olevia ideoita, koulutusta, ymmärrystä jne. Niistähän ei suinkaan ole kyse, vaan ainoastaan sellaisista henkisen tai muun toiminnan tuotoksista, jotka ovat saaneet jonkin konkreettisen ilmentymän ja joita suojataan jonkin erityisen lain nojalla.
Oikeuskirjallisuudessa "immateriaalioikeus" tai "immateriaalioikeudet" on yleisesti käytetty termi. Varsinkin monikkomuotoista ilmaisua voidaan käyttää myös kuvaamaan sitä "omaisuutta", jota tässä tarkoitetaan. Jonkin verran käytetään suomennetumpaa ilmaisua "aineettomat oikeudet".
Esimerkiksi Eur-Lexissä on luokan Intellectual property law suomenkielisessä vastineessa otsikkona "Immateriaalioikeus". Ja tämä on kategorian "Yritysoikeus" alla ja sisältää mm. patenttioikeutta ja tavaramerkkioikeutta.
Ilmeisesti englannin kielessä on menty siihen, että "intellectual property" on laaja yläkäsite, joka melko tarkkaan vastaa sitä, mitä Suomessa on vanhastaan kutsuttu immateriaalioikeudeksi. On kyllä esiintynyt myös terminologiaa, jonka mukaan "intellectual property" käsittää lähinnä tekijänoikeuden lähioikeuksineen ja esim. patentit kuuluvat käsitteen "industrial property" alaan, joka siis vastaa teollisoikeuksien käsitettä.
Sana immateriaalinen tarkoittaa aineetonta. Tässä yhteydessä sana on peräisin sellaisesta ajattelusta, että esimerkiksi tekijänoikeus on eräänlaista omistusoikeutta, jonka kohteena on aineeton eli immateriaalinen esine, joka on erotettava sen konkreettisista ilmentymistä. Tätä ajatusta pidetään nykyisin vanhahtavana, mutta selvää on, että esimerkiksi tekijänoikeus teokseen on erotettava konkreettisten teoskappaleiden omistusoikeudesta. Tekijänoikeus kirjaan on aivan eri asia kuin kirjan kappaleiden omistaminen.
Immateriaalioikeuksia on säädetty ja kehitetty kahden erilaisen, osittain ristiriitaisenkin perusajatuksen pohjalta:
Hyvä yleisesitys immateriaalioikeudesta on seuraava kirja:
Pirkko-Liisa Haarmann: Immateriaalioikeuden oppikirja. Kolmas, uudistettu painos. Kauppakaari, Helsinki 2001. ISBN 952-14-0441-8.
Kirja löytyy pääkaupunkiseudun useista yleisistä kirjastoista. Kirjan aiemmat painokset ovat mm. lainsäädännön muuttumisen takia jo aika vanhentuneita.
Lyhyehkö yleiskuvaus immateriaalioikeuksista sisältyy tutkijoiden immateriaalioikeuksia käsitelleen työryhmän muistioon (sen liitteenä A).
Useista immateriaalioikeuksista on runsaasti käytännön tietoja Patentti- ja rekisterihallituksen Web-palvelimessa.
Yksityiskohtaista tietoa immateriaalioikeuksien alaan kuuluvista rekisteröinneistä yms. on Editan julkaisemissa lehdissä kuten Hyödyllisyysmallilehti, Kaupparekisterilehti ym.
Tekesin julkaisu Teollisoikeudet pienen ja keskisuuren yrityksen kilpailukeinona sisältää myös laajahkoja yleisiäkin kuvauksia teollisoikeuksien sisällöstä.
Immateriaalioikeusinstituutti julkaisee immateriaalioikeudellista uutislehteä IPR Info ja ylläpitää vastaavaa Web-sivustoa.
Euroopan Unionin lainsäädäntö ja käytäntö on vaikuttanut ja vaikuttaa voimakkaasti Suomen oikeusjärjestelmään immateriaalioikeudenkin alalla. Aineistoa immateriaalioikeuksista EU:ssa on EUR-Lex-järjestelmässä, erityisesti osastossa 17.20 Immateriaalioikeus ja saman alan valmisteilla olevan lainsäädännön luettelosta.
Seuraavassa taulukossa luonnehditaan lyhyesti immateriaalioikeuden eri lajeja. (Erikoisluonteensa takia integroitujen piirien suoja ja kasvinjalostajan oikeus on jätetty tästä tiivistelmästä pois.)
| Immateriaalioikeuden laji | Oikeuden kohde | Suojan ala | Suojan syntymistapa |
|---|---|---|---|
| (varsinainen) tekijänoikeus | teos | kopiointi, julkistus | automaattinen |
| tekijänoikeuden lähioikeus | valokuva, nauhoite ym. | kopiointi, julkistus | automaattinen |
| patenttioikeus | uusi keksintö | ammattimainen hyväksikäyttö | patenttihakemus |
| hyödyllisyysmallioikeus | esineen muoto tai rakenne keksintönä | ammattimainen hyväksikäyttö | rekisteröinti |
| mallioikeus | esineen tai koristeen ulkomuoto | ammattimainen hyväksikäyttö | rekisteröinti |
| tavaramerkkioikeus | tavaroissa oleva tunnusmerkki | käyttö tavaroiden tunnuksena | vakiintuminen t. rekisteröinti |
| toiminimioikeus | elinkeinonharjoittajan toiminimi | käyttö toiminimenä | rekisteröinti t. vakiintuminen |
| suoja sopimatonta menettelyä vastaan | liikesalaisuus ym. | sopimaton menettely | automaattinen |
Tekijänoikeus on "automaattinen": se perustuu tosiasialliseen tekijyyteen eli siihen, että joku on tehnyt jonkin teoksen. Mitään rekisteröintiä tms. ei tarvita. Sitä vastoin teollisoikeus yleensä syntyy erillisen hakemuksen, rekisteröinnin tai vakiintumisen kautta.
Tekijänoikeuslaissa on myös säädöksiä ns. tekijänoikeuden lähioikeuksista kuten oikeudesta valokuvaan ja luettelosuojasta. Niissä suojan kohde on varsin samantapainen kuin varsinaisessa tekijänoikeudessa, mutta kohteelle ei aseteta teostasovaatimusta eli ns. teoskynnystä ja toisaalta suoja on suppeampi. Esimerkiksi äänitteiden suoja koskee kaikkia äänitteitä, ja lisäksi äänite saa laajemman tekijänoikeussuojan, jos se tulkitaan teokseksi.
Kirjoitukseni Tekijänoikeus: vastauksia usein esitettyihin kysymyksiin esittää laajahkon selostuksen varsinaisesta tekijänoikeudesta sekä suppeamman luonnehdinnan sen lähioikeuksista.
Patentti on yksinoikeus keksinnön ammattimaiseen hyväksikäyttöön mm. valmistamalla patentoitua tuotetta tai käyttämällä patentoitua menetelmää. Patentoitavuus edellyttää, että keksintö on uusi ja että sitä voidaan käyttää teollisesti.
Suomen patenttilaissa on erikseen säädetty, että mm. tietokoneohjelmaa tai matemaattista menetelmää ei voi patentoida. Tietokoneohjelma saattaa kuitenkin saada patenttisuojaa silloin, kun ohjelma on osa jonkin keksinnön toteutusta, esimerkiksi jotakin teknistä prosessia ohjaava ns. upotettu (embedded) ohjelma. Ks. jäljempänä olevaa pohdintaa tietokoneohjelman immateriaalisesta suojasta.
Patentti edellyttää aina erillistä viranomaiselle tehtävää hakemusta. Patentti myönnetään määräajaksi. Patentin hakeminen on melko kallista, ja jotta patentti pysyisi voimassa, siitä on lisäksi maksettava vuosimaksuja.
Työsuhteessa tehtyyn keksintöön on työnantajalla oikeuksia, jotka merkittävästi rajoittavat keksijän oikeuksia. Ks. Tekesin julkaisun Teollisoikeudet pienen ja keskisuuren yrityksen kilpailukeinona lukua Työsuhdekeksinnöt.
Suomessa patenttiasioita hoitaa Patentti- ja rekisterihallitus, joka tarjoaa Webissäkin tietoja patenttiasioista, mm. patentin hakemisesta. Lisäksi mainittakoon Borenius &Co. Oy Ab:n palvelimessa oleva selkeä yleisesitys patenttiasioista sekä Keksintösäätiö, jonka sivuilla on mm. käytännöllinen tiivistelmä Miten edetä, jos on tehnyt keksinnön? TE-keskusten keksintöasiamiehiltä voi myös kysyä apua.
Hyödyllisyysmallioikeus saavutetaan rekisteröinnillä. Rekisteriä hoitaa Patentti- ja rekisterihallitus, joka tarjoaa Webissäkin tietoja hyödyllisyysmalliasioista. Lisäksi mainittakoon Borenius &Co. Oy Ab:n palvelimessa oleva yleisesitys hyödyllisyysmalleista.
Mallioikeus suojaa esineen tai koristeen (ornamentin) ulkomuodon. Esineen on tällöin oltava konkreettinen, teollisesti tai käsityönä valmistettava tavara. Mallioikeus antaa yksinoikeuden mallin ammattimaiseen käyttöön. Tämä merkitsee yksinoikeutta valmistaa ja markkinoida esineitä, joiden ulkomuoto on mallin mukainen. Koristeena, jolle voidaan saada mallisuoja, voi olla esimerkiksi tekstiileissä käytettävä määrätty kuvio. Oikeudesta on säädetty mallioikeuslaissa.
Mallioikeus voidaan saavuttaa vain malliin, joka on luovan työn tulos. Tämä merkitsee, että ns. banaaliin malliin (esim. tavanomaisia ruutuja, raitoja tai yksinkertaisia geometrisia kuvioita) ei voi saada mallioikeutta.
Mallioikeus saavutetaan rekisteröinnillä. Rekisteriä hoitaa Patentti- ja rekisterihallitus, joka tarjoaa Webissäkin tietoja mallioikeudesta. Lisäksi mainittakoon Borenius &Co. Oy Ab:n palvelimessa oleva yleisesitys mallisuojasta.
Mallioikeuslaki uusittiin v. 2002 (laki 596/2002). Tähän sisältyi laajoja muutoksia, mm. suojattavuuden piirin laajeneminen. Ks. HE 6/2002.
Tavaramerkki (engl. trademark) eli tuotemerkki on myytävissä tavaroissa oleva erityinen tunnusmerkki, jolla se pyritään erottamaan muiden elinkeinonharjoittajien myymistä tavaroista. Tavaran käsite on tässä yhteydessä ilmeisesti ymmärrettävä laajasti.
Tavaramerkki voi vastaavalla tavalla liittyä myös palveluun. Tavaramerkki on usein sana (tuotteen tai tuoteperheen nimi), mutta se voi yleisemmin olla mikä tahansa merkki, joka voidaan esittää graafisesti. Sellaisten merkkien käyttöä säätelee tavaramerkkilaki. Graafisen esitettävyyden vaatimusta on tulkittu niin, että äänimerkkikin voidaan rekisteröidä, koska se on esitettävissä nuoteilla!
Tavaramerkkioikeus merkitsee yksinoikeutta tavaramerkin käyttöön, ja siihen liittyy myös se, ettei kukaan ei saa käyttää tavaramerkkiä läheisesti muistuttavaakaan merkkiä. Tämä kuitenkin koskee vain merkin käyttöä sentyyppisten tavaroiden tunnuksena, jota oikeus koskee. Eri yritykset voivat käyttää esimerkiksi samaa nimeä tuotteistaan, jos kyse on eri aloille kuuluvista tuotteista. Tämän takia on laadittu tavaramerkkiluokitus, ja yleensä tavaramerkki rekisteröidään vain yhteen tai muutamaan luokkaan. Poikkeuksena ovat erittäin tunnetut tavaramerkit: ns. Kodak-opin mukaan merkki voi olla niin vakiintunut ja tunnettu, että sitä liiaksi muistuttavaa merkkiä ei hyväksytä, vaikka se kuuluisi aivan eri tavaraluokkaan. Esim. Rolls-Royce-nimeä on oikeuskäytännössä pidetty tällaisena, jopa niin, että nimeä Roll's ei sen takia hyväksytty vaatteiden tavaramerkiksi.
Se, milloin jokin nimi tai muu tunnus liiaksi muistuttaa toisen tavaramerkkiä, eli ns. sekoitettavuus, on suhteellisen usein ollut Korkeimmassa hallinto-oikeudessa asti ratkaistavana. Ks. KHO:n tavaramerkkiaiheisia ennakkopäätöksiä.
Tavaramerkkinä voi olla aivan tavallinen sana tai nimi. Esimerkiksi Karhu voi olla vaikkapa oluen tai urheilutossujen tavaramerkki. Nämä tavaramerkit eivät loukkaa toisiaan, kuten edellä mainittiin. Vielä vähemmän oikeuksista näihin tavaramerkkeihin johtuu mitään rajoituksia sille, saadaanko kielessä ylipäänsä käyttää erisnimeä Karhu tai yleisnimeä karhu!
Tavaramerkkioikeus voidaan saavuttaa joko vakiintumisella tai rekisteröinnillä. Vakiintuminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että merkkiä käytetään tavaroiden tunnuksena ja se tulee yleisesti tunnetuksi. Rekisteröinti ei periaatteessa anna sen vahvempaa suojaa kuin vakiintuminen, mutta rekisteröinnin osoittaminen on selkeämpää, ja lisäksi tavaramerkki voidaan rekisteröidä jo ennen kuin sitä ryhdytään käyttämään.
Tavaramerkkirekisteriä pitää Patentti- ja rekisterihallitus, jonka Web-sivuilla on mahdollisuus tehdä hakuja tavaramerkkitietokannasta. Lisäksi sen sivuilla on tietoja tavaramerkkiasioista. Lisäksi mainittakoon Borenius &Co. Oy Ab:n sivuilla oleva selkeä yleisesitys tavaramerkkiasioista, Leitzinger Oy:n Tietoa tavaramerkeistä sekä Benjonin tavaramerkkiaiheiset uutiset Suomesta ja muualta. Katso myös Kirsi Åkerlund kirjoitusta Tavaramerkki ja internet. Kansainvälisesti tavaramerkkiasioista kertoo myös INTA:n (International Trademark Association) sivusto sekä Gregory H. Guillot'n All About Trademarks.
Tavaramerkki voidaan rekisteröidä myös koko EU:n laajuisena. Tätä hoitaa EU:n tavaramerkkitoimisto, joka ylläpitää EU-tavaramerkkien tietokantaa. Tietokanta sisältää myös tietoja tavaramerkkihakemuksista, joiden käsittely on kesken, jotka on hylätty tai peruttu tms.
Rekisteröityihin tavaramerkkeihin liitetään usein symboli ®. Eräissä tilanteissa onkin pakollista sanakirjoissa, käsikirjoissa ja vastaavissa jollakin tapaa ilmoittaa, että kyseessä on rekisteröity tavaramerkki. Ks. kirjoitusta Pitääkö mainita "se-ja-se® on sen-ja-sen rekisteröity tavaramerkki?"
Tavaramerkkioikeutta muistuttaa jossain määrin teoksen ja tekijän nimen suoja, josta on erilliset säädökset tekijänoikeuslain 51 ja 52 §:ssä.
Yksinoikeus toiminimeen sisältää sen, ettei kukaan muu elinkeinonharjoittaja saa käyttää sitä tai siihen sekoitettavissa olevaa toiminimeä. Tämä oikeus voi perustua joko vakiintumiseen (vrt. tavaramerkin vakiintumiseen) tai rekisteröimiseen. Toissijaiseen tunnukseen yksinoikeus voidaan saada vain vakiintumisen kautta, mutta toisaalta toissijainen tunnus voi olla sellainen, että se voidaan rekisteröidä tavaramerkkinä.
Elinkeinotoimintaan liittyvien ilmoitusvelvollisuuksien takia toiminimioikeus käytännössä useimmiten perustuu rekisteröintiin. Toiminimet merkitään kaupparekisteriin, jota pitää Patentti- ja rekisterihallitus.
Yksinoikeus saadaan rekisteröinnillä. Muissa suhteissa kyseinen oikeus muistuttaa tekijänoikeutta. Rekisteriviranomaisena toimii Patentti- ja rekisterihallitus.
Oikeus saavutetaan rekisteröinnillä. Vaatimuksena on, että kyseessä on uusi lajike. Rekisteriviranomaisena toimii maa- ja metsätalousministeriön asettama kasvilajikelautakunta.
Käytännössä varsin tavallinen tilanne on se, että yrityksen toimintaan liittyy tietoja, joita tekijänoikeuslaki ei suojaa ja joille ei voida hankkia suojaa edellä kuvatuilla oikeuksilla mutta joiden suojaaminen on yrityksen toiminnalle olennaista. Tällaisten liikesalaisuuksien suojaamisessa tulevat kyseeseen lähinnä seuraavat säädökset:
Näiden säädösten perusteella saatetaan esimerkiksi jonkin tuotteen ulkoasun jäljittely tulkita laittomaksi siinäkin tapauksessa, että ulkoasu ei nauttisi mallioikeussuojaa. Tällainen ratkaisu ei suinkaan ole automaattinen vaan riippuu edellä mainittujen varsin väljien säädösten kulloisestakin tulkinnasta, mm. siitä, arvioidaanko, että jäljittely on ollut omiaan johtamaan kuluttajia harhaan.
Oikeuskäytäntöä alalla valaisevat muun muassa markkinatuomioistuimen ratkaisut.
Tarkastellaan esimerkkinä sitä, millaista immateriaalioikeudellista suojaa tietokoneohjelma voi saada. Tällöin ajatellaan yksinkertaisuuden vuoksi tilannetta, jossa yhden miehen yritys itse tekee ja myy ohjelmaa, ja kiinnitetään huomiota vain ohjelman konekieliseen muotoon.
Tällöin tekijänoikeus suojaa ohjelmaa teoksena automaattisesti, kunhan ohjelma ylittää teoskynnyksen, ja käytännössä myytävät ohjelmat lienevät sellaisia lähes aina. Täten kukaan ei saa ilman tekijän lupaa valmistaa ohjelmasta kappaleita. Tämä on luonnollisestikin hyvin olennainen suoja, koska ohjelmien kopiointihan on teknisesti varsin helppoa ja halpaa. (Eri asia sitten on, että laittoman kopioinnin harjoittajat eivät useinkaan jää kiinni.)
Toisaalta tämä jääkin ainoaksi selväksi immateriaalioikeudelliseksi suojaksi ohjelmille mm. siitä syystä, että patenttioikeus ei yleensä ole sovellettavissa, koska normaalisti tietokoneohjelma ei ole patentoitavissa Suomessa. Tosin tietokoneohjelmien ja jopa algoritmien patentoitavuus on kiivaan keskustelun kohteena, myös kansainvälisesti. Keskustelu koskee sekä lainsäädännön tulkintaa että sen muuttamista. Jo 1997-06-25 julkistettu EU:n komission Vihreä kirja yhteisön patentista ja Euroopan patenttijärjestelmästä käsitteli laajasti tätä aihetta. Oireellista on, että hyödyllisyysmalleja koskevan EU-direktiiviehdotuksen johdanto-osan mukaan "tietokoneohjelmiin liittyvät keksinnöt voidaan siis suojata hyödyllisyysmallilla, jos ne täyttävät direktiivissä säädetyt suojan edellytykset".
On jopa väitetty, että jo nykyisin "lähes minkä hyvänsä tietokoneohjelman voi patentoida, jos siinä on jotain uutta ja keksinnöllistä" (patenttiasiamies Antero Virkkala, siteerattuna Tietoviikko-lehdessä 1999-08-13).
Eräässä nyysikeskustelussa esitti Risto Lahdelma artikkelissaan seuraavan:
Kyllä ohjelmiakin voi patentoida ja on patentoitu Suomessa. Mutta se pitää tehdä juuri ylläkuvatulla tekniikalla [jossa patentoidaan laite, joka toteuttaa tarkoituksen X, jolloin samalla ohjelma, joka toteuttaa X:n, jää patentin alle], eli patentoimalla uuteen ideaan perustuva 'abstrakti kone'. Patentin saaminenhan ei edellytä, että konetta olisi rakennettu, vaan riittää että kuvauksen perusteella voidaan vakuuttua siitä, että sellainen voidaan rakentaa. Kun sitten ainoa tapa tuon koneen implementoimiseksi käytännössä on kirjoittaa tietokoneohjelma, tulee samalla ohjelma (ja kaikki muutkin samaan ideaan perustuvat ohjelmat) patentoitua.
Esimerkkinä onnistuneesta patentoinnista voi vilkaista nopean kalmansuotimen (FKF = Fast Kalman Filter) sivuja.
Joka tapauksessa patentointi ja patentin säilyttäminen on sen verran kallista, että ohjelman tai algoritmin on oltava ainakin potentiaalisesti aika arvokas, jotta patentointi voisi kannattaa. Lisäksi on tietymätöntä, mitä patentin tiukan paikan tullen katsottaisiin suojaavan. Luonnollinen olisi ajatus, että patentti ei suojaa "keksinnöksi" puettua ohjelmaa ohjelmana vaan ainoastaan osana sitä, mikä on patentoitu. Täten siis kyseisenlainen patentti estäisi rakentamasta patentin mukaista laitetta, jonka osana on kyseinen ohjelma, mutta ei tekemästä ja myymästä aivan samalla periaatteella toimivaa ohjelmaa.
Muidenkin immateriaalioikeuksien soveltuvuus on tulkinnanvarainen ja saattaa edellyttää kustannuksia, jotka ehkä eivät ole järkevässä suhteessa mahdolliseen hyötyyn nähden.
Ohjelman tekijänoikeussuojan merkitystä rajoittaa se, että tekijänoikeus on muodon eikä sisällön suojaa. Se suojaa ohjelmaa kyllä sitä vastaan, että joku rupeaa valmistamaan ja myymään ohjelmaa sellaisenaan tai muunneltuna, mutta se ei suojaa ohjelman jäljittelyä vastaan. Jäljittelyllä tarkoitetaan tässä sitä, että joku omaa ohjelmaansa tehdessään matkii toisen ohjelman perusperiaatteita, ideoita, käyttöliittymää jne. (Käyttöliittymään sisältyvät kuviot ja niiden asettelut yms. saattavat periaatteessa saada tekijänoikeussuojan kuten kuvat yleensäkin - siis jos niiden katsotaan ylittävän teoskynnyksen. Käytännössä tämän varaan ei kannata paljoa laskea. Lisäksi suojaa eivät voi saada itse käyttöliittymät ideoina.)
Täten käytännössä tärkeä suoja ohjelman jäljittelyä vastaan, sikäli kuin sellainen suoja on olemassa, voinee perustua vain lakiin sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa. Näin ei voitane saada suojaa jäljittelyä vastaan yleensä vaan vain sellaista jäljittelyä, joka esim. johtaa harhaan ostajia siten, että nämä luulevat ostavansa tunnetun valmistajan tunnetun ohjelman vaikka kyseessä onkin jäljitelmä.
Tietokoneohjelma voi kyllä saada tavaramerkin suojan. Tällöin on huomattava, että tämä suojaa vain sitä vastaan, että joku muu rupeaa myymään jotakin tietokoneohjelmaa samalla tai harhauttavan samankaltaisella nimellä.
Ohjelmien suojaa käsittelee laajahkosti Ville Oksasen (Webissä PDF-muotoisena oleva) projektitutkielma Tietokoneohjelmien oikeudellinen suojaus oikeustaloustieteellisestä näkökulmasta.
EU:n komissio on 2002-02-20 tehnyt ehdotuksen direktiiviksi, joka säätelisi tietokoneohjelmien patentoitavuutta. Se hyväksyisi patentoinnin silloin, kun ohjelma on aidosti osa keksintöä, mutta pyrkisi estämään sen, että ohjelmat yleisesti tulisivat patenttisuojan piiriin. Lisätietoja: