Ajatuksia SI-järjestelmästä, luku 6 Loppuhuomautuksia:

Yksiköiden nimet suomen kielessä

SI-järjestelmän yksiköiden nimet ovat osittain suomen kieleen hyvin mukautuneita ja vakiintuneita, esimerkiksi "metri", "sekunti" ja "ampeeri". Tosin esiintyy jonkin verran sellaista ääntämystä kuin "sekuntti", ja "ampeeri" äännetään yleensä "amppeeri".

Uudemmat yksiköt, jotka yleensä ovat peräisin henkilönnimistä, ovat kuitenkin ongelmallisempia. Osa on hyvin mukautunut kieleemme, esim. "hertsi" (peräisin nimestä "Herz"), osa taas noudattaa alkuperäistä kirjoitusasua kokonaan tai osittain, esim. "newton" ja "coulombi".

Johdonmukaista olisi, että kirjoitusasu täysin mukautettaisiin suomen kielen mukaiseksi. Tämä helpottaisi yksiköiden käyttöä ja yhtenäistäisi ääntämystä. Opetuksessa ei tarvitsisi erikseen esittää ääntämisohjetta. Vastaväitteitäkin voi toki esittää: kuuluisia tutkijoita pitäisi kunnioittaa säilyttämällä heidän nimensä kirjoitusasu, ja joissakin tapauksissa yksikön nimen ja tunnuksen välinen yhteys hämärtyisi (esim. jos coulombi-sanaa ei enää kirjoitettaisi c:llisenä mutta yksikön tunnus tietysti pysyisi C:nä). Mutta onhan meillä jo "hertsi", vaikka tunnus on Hz, ja tuskinpa kukaan on tästä pahoillaan.

Edellä esitetty merkitsisi kirjoitusasuun seuraavia muutoksia.

suure tunnus nykyinen yksikön nimi uusi yksikön nimi
voima N newton nuutton
paine Pa pascal paskal
teho W watti vatti
sähkövaraus C coulombi kulombi
vastus Ω ohmi oomi
konduktanssi S siemens siimens
magneettivuo Wb weber veeber

Näitä ei tietenkään ole ihmisten syytä ottaa käyttöön oman harkintansa mukaan - se aiheuttaisi suurta hämmennystä - vaan asiasta olisi ensin saatava aikaan virallinen suositus tai standardi.

Ehdotetut ääntämyksenmukaiset nimet kieltämättä vaikuttavat aluksi oudoilta ja ehkä rahvaanomaisilta. Mutta oudolta tuntui monesta silloinkin, kun grapesta tuli greippi ja kiwistä kiivi. Suomenmukaisiin asuihin tottuu, ja pian nimenomaan vanhat asut alkavat tuntua oudoilta - vanhanaikaisilta ja hienostelevilta.

Voiman yksikön nimi (nykyisin "newton") on tietysti ongelmallinen, koska englannin eri muotojen ääntämystä voisi tavoitella monella erilaisella suomen kirjoitusasulla: "njuutton", "nyytton" ja "nuutton", ja lisäksi voisi kaksois-t:n tilalle ajatella yksinkertaisen t:n ja loppuun voisi ajatella sidevokaalin i myös sanan perusmuotoon. Näistä "nuutton" sopinee parhaiten suomen kieleen, koska siinä ei ole kielellemme vierasta sananalkuista konsonanttiyhdistelmää, se on vokaalisoinnun mukainen eikä sen loppuosa häiritsevästi muistuta -ton-loppuisia adjektiiveja ("puuton" yms.).